Seuraava kirjoitus sisältää voimakasta kielenkäyttöä

No niin, mitä vittua nyt oikeasti.

Tänään oli ehdottomasti paras päivä tähän mennessä täällä asuessani -kunnes palasin kotiin. Olin lähtenyt jo aamulla kaupungille tavatakseni ystäviäni. Tarkoituksenamme oli mennä rannalle, joten mama sanoi, ettei mun kannata ottaa kotiavainta mukaan, jottei se vaan huku tai kukaan varasta sitä. Mama sanoi, että se on kotona koko päivän, joten mun pitää vaan soittaa ovikelloa, niin se tulee avaamaan oven. Selvä. Vietin aivan mahtavan päivän (josta lisää myöhemmin), mutta loppupäivästä olin jo melko väsynyt ja nälkäinen. Kun saavuin kotioven eteen alkoi seuraavanlainen tapahtumasarja:

Soitin ovikelloa. Ei mitään. Uudestaan. Ei mitään. Soitan mamalle. Ei vastausta. Soitan uudestaan. 'Hi it's Mari, where are you?' 'We are not home yet. We are at the pool, come here?' 'No, I wont. I'm tired. I need to get in.' 'Njaaa... Fine. I'll come.' Tämän jälkeen odotan PUOLI TUNTIA ulkona +30 asteessa (mikä ei siihen hetkeen tuntunut yhtään ihanalta) jonka jälkeen perheen isä talsii avaamaan minulle oven ja pääsen vihdoin sisälle. AAAAAAAAAAAAARGH.

Jos mulle sanotaan, etten saa ottaa avainta mukaan kun lähden ulos niin luulisi nyt tajuavan että joku on sitten avaamassa mulle oven kun tuun kotiin. OIKEESTI? No joo. Mutta asia on nyt selvitetty ja kaikki on hyvin. Ajattelin vaan jakaa tämän nyt muillekin koska ärsytti niin paljon.

Mutta itse päivään. En ottanut kameraa mukaani, koska kaupunkihengailun jälkeen oli tarkoitus mennä rannalle ja ajattelin, etten jaksa kantaa kameraa mukanani koko päivää. Tässä kuitenkin asuni kun lähdin.




Aamupäivällä tapasin ensin ruotsalaisen ystäväni lähimarketin edessä ja otimme siitä yhdessä bussin kaupunkiin. Muut aupair-tytöt odottivat jo Vieux Portilla. Meitä oli aika suuri porukka, yhteensä kuusi, tosin myöhemmin seuraamme liittyi myös eräs miespuolinen aupair ja lisäksi kaksi tyttöä. Shoppailimme ihan hulluina ympäri katuja, kunnes kello olikin jo niin paljon, että osa meistä lähti kotiin ja osa lähti valmistautumaan illan baarireissua varten. Itse kuuluin niihin, jotka palasivat kotiin hoitamaan lapsia illaksi. Olin tosi ylpeä, kun osasin jäädä oikealla pysäkillä pois ja suunnistaa helposti kotiin! Rantareissu siirtyi jälleen huomiseen. Noh, parempi näin, sillä huomennakin on hyvä ilma, eivätkä kaupat ole auki.

Tässä hieman ostoksiani. (Äiti: voit kaivaa jo nettipankkitunnukset esille ja siirtää vähän lisää rahaa....)







Shop ALL the things!!




Alkuillasta, kun olin syömässä päivällistä, kännykkääni tuli Suomesta viesti kuulemma henkilöltä nimeltä 'James' ja hän uteli kovasti missä olen ja saako hän tanssia kanssani baarissa. Anteeksi mitä? Olen varma, että kyseessä on typerä pila, mutta tiedoksesi James, olen Ranskassa ja jos jatkat mulle tekstaamista, niin saat pulittaa sievoisen summan siitä.

Ai juu ja melkein unohdin kertoa tämäniltaisesta episodista. Esikoinen löi keskimmäistä tänään niin, että keskimmäisen nenä alkoi vuotaa verta juuri, kun perheen piti lähteä juhliin. Mama tietenkin raivostui siitä. En ole koskaan nähnyt mitään niin pelottavaa ja samalla niin koomista, kuin täydessä tällingissä oleva ja korkeisiin korkoihin pukeutunut äiti, joka juoksee ympäri taloa piiska (kyllä, piiska) kädessä ja jahtaa esikoista. Pakenin huoneeseeni. Hullua.

Nyt iltani koostuu näistä.




TÄSSÄ on uusi lempiherkkuni, se on vähän niinkuin jugurttia, mutta happamempaa. Ja päällä tavallaan hunajaa, mutta ei kuitenkaan. Ja koko setissä on kaloreita alle 100. Tässä perheessä ollaan kyllä todellisia terveysintoilijoita, mutta hyvä niin.

Ai niin, kun kävin tänään marketissa, löysin sieltä KEBABIN makuisia sipsejä?! (Otin niistä kuvankin, mutta se on kännykässä, enkä saa laitettua sitä koneelle..) Mitä ihmettä. Ja kuulin, että täällä on myös juustohampurilaisen makuisia sipsejä. Jopas on.

Nyt menen. Hei.