Matkani Helsinki-Vantaalta Marseilleen sujui hyvin, joskin väsyneesti. Kun pääsin kotiin (Kotiin? No, siksi kai tätä taloa nyt kuuluu kutsua..) sain ruokaa ja pääsin päiväunille. Siis samanlainen päiväohjelma kuin perheen nuorimmaisella, 1,5-vuotiaalla pikku-pallukalla. Päiväunien jälkeen purin matkalaukkuni ja tutustuin uuteen huoneeseeni. Sanoisinko, että aika jees. Samoin kuin tämä koko viisikerroksinen tönö.
Pieni Suomi-herkku-kätkö hätätilanteita varten. :D
Eilen tutustuin sitten hieman paremmin lähiympäristöön. Lähdimme äidin ja kahden nuorimmaisen kanssa kiertämässä rantakatuja ja lisäksi kävimme katsomassa paikallista nähtävyyttä, Notre-Dame de la Garde -kirkkoa. Ei valittamista..
Eilen uskaltauduin jo hiukan puhumaan ranskaa. Olen siis yläaste-aikoinani lukenut kaksi vuotta ranskaa, melko hyvällä menestyksellä jopa, mutta kielitaitoni on vuosien kuluessa ruostunut ja pahasti. Pitäisi vain uskaltaa puhua enemmän. Tällä hetkellä lähinnä toistelen lauseita "Je comprends" (=ymmärrän) ja "Je ne comprends pas" (=en ymmärrä). Mutta eiköhän tämä tästä. Keskimmäinen lapsi on suloinen, koska yrittää tosissaan kommunikoida kanssani, vaikkei ymmärrä englantia ollenkaan. Useimmiten hän turvautuu iPadinsa Translate-ohjelmaan. Aika suloista. Esikoislapsi on hiukan ujompi. Jouduin tänään kunnon tulikokeeseen kun olin esikoisen kanssa kahdestaan kotona ja puhelin soi. Panikoin:
"Jahas noniin, en vastaa puhelimeen, esikoinen vastaa kyllä. No ei, ei vastaa, on varmaan pelaamassa tietokonetta kuulokkeet korvilla eikä edes kuule puhelinta. Mitä teen, apua. Vastaan? Okei, mitä pitää sanoa? 'Eeh.. Mari'. Toisesta päästä kuuluu sadan kilometrin tuntivauhtia pulppuavaa puhetta josta ymmärrän vain kolme sanaa. 'Ööööm C'est Mari, je suis au pair... Eeh.. Öömm. Wait a second.'"
Tässä oli ajatuksenkulkuni kyseisen tilanteen aikana. Huusin esikoisen puhelimeen ja tilanne selvisi, mutta eh... Olisi voinut hoitua tyylikkäämminkin.
Tätä tilannetta lukuunottamatta aamu sujui mukavasti. Saatoin keskimmäisen kouluun, jonka jälkeen palasin kotiin aamujumppailemaan. Suihkun jälkeen tein jalkahoidon ja kynsihoidon. Aamupalan söin yläkerran parvekkeella mukavissa maisemissa.
Päivän aikana ehdin tutustua myös lähiympäristöön, sekä esikoisen ystäviin ja perheen isoäitiin. Nämä ensimmäiset päivät ovat kyllä kuluneet yhdessä hujauksessa! Nytkin kello on jo vaikka kuinka paljon, mutta onneksi huomenna ei ole velvollisuuksia ennen iltaa. Taidan kuitenkin painua nukkumaan.
Huomiseen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti