Sunnuntaina oli pitkästä aikaa aurinkoista ja tarkeni melkein pelkällä t-paidalla. Kauniin päivän kunniaksi päätimme Henjen kanssa käydä katsomassa Dachaun keskitysleiriä.
Dachaun keskitysleiri sijaitsee Dachaun kaupungissa, jonne on alle puolen tunnin junamatka Münchenin keskustasta.
Wikipedia:
'Dachaun keskitysleiri oli ensimmäinen laatuaan. Leiri rakennettiin käytöstä poistuneeseen ruutitehtaaseen ja valmistui 21. maaliskuuta 1933. Yhdessä Auschwitzin kanssa Dachaun keskitysleiri on noussut tunnetuimpien keskitysleirien joukkoon.
Dachaun keskitysleirille vangittiin yhteensä yli 200 000 miesvankia, joiden joukossa oli muun muassa juutalaisia, natsien vastustajia, homoseksuaaleja, Jehovan todistajia ja kommunisteja. Vuodesta 1941 lähtien Dachau toimi myös tuhoamisleirinä, ja siellä tiedetään murhatun noin 30 000 vankia.'
Ylläoleva kuva on mielestäni hauska, koska muut turistit odottivat portin takana kärsivällisesti, että me saatiin Henjen kanssa kuvailtua :D
Lähettäjä
verkkoalbumi
Alueelta löytyi myös krematorio.
Vankien asuintiloja.
Eräästä rakennuksesta oli tehty vaikuttava museo.
Kaikkiaan kokemus oli karmiva, mutta puhutteleva. Mielestäni oli erittäin mielenkiintoista ja hyödyllistäkin käydä Dachaussa ja suosittelen sitä jokaiselle.
Viikonloppu oli muutenkin oikein mukava. Perjantaina käytiin Tanjan, Amandan ja Amandan poikaystävän kanssa sneak preview-leffassa. Ideana siis se, että teatterissa näytetään ennakkoon jokin englanninkielinen elokuva, mutta etukäteen ei kerrota mikä. Leffan nimen saa tietää vasta kun leffa alkaa. Perjantaina vuorossa oli "Robot and Frank", joka Saksassa tulee ensi-iltaan 25.10. Leffa saattoi olla hyvä, itse nukuin lähes koko elokuvan ajan.
Lauantaina käytiin Henjen, Kerrin, Brigitten ja Lisan kanssa kirpputori-tapahtumassa Tonhallessa. Iso konserttihalli täynnä hipstereitä myymässä mitä kummallisimpia vaatteita ja asusteita. Löysin itselleni kivan nahkalaukun. Tunnelma hallissa oli mukavan rento ja lähes kaikki myyjät sekä kävijät olivat nuoria. Ihmisiä oli kuitenkin niin valtavasti, että puolen tunnin kiertelyn jälkeen mulle tuli niin kuuma, että oli pakko mennä istumaan johonkin. Noh, kun kerran Saksassa ollaan, niin tottakai kirpputorillakin myydään kaljaa. Löysinkin itseni viisikymppisten miesten pöydästä juomasta kaljaa ja puhumasta saksaa (kyllä!). Huh. Saksa osaa yllättää joka päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti