Sunnuntaisin autiot kadut.
Perjantai oli perseestä. Heräsin kahdeksalta, kun oli tarkoitus mennä Klaran kanssa kaupungille kymmeneksi. Olin torstaina kysynyt mamalta, että sopisiko jos käväisisin perjantaiaamuna kaupungissa. Hän sanoi, että aikoo olla kotona, joten eiköhän se sovi, mutta että minun pitäisi kysyä aamulla uudestaan. Noh, perjantaina suunnitelmat olivat näköjään muuttuneet. Odotin aamukahdeksasta iltaseitsemään kotona tekemättä yhtikäs mitään, mutta mama ei 'päästänyt' mua mihinkään. Toisin sanoen, kun kysyin perjantaiaamuna että moneltakos mulla alkaa tänään työt, mama vastasi, että "en tiedä vielä, kysy kohta uudelleen". Kun kysyin uudelleen, sama vastaus. Tätä jatkui yksitoista tuntia. Ja lopulta vahdin pallukkaa 45 minuuttia, kun mama kävi jossain tapaamisessa. Kiva. Toivottavasti kaksi seuraavaa syyslomaviikkoa (jolloin mulla on töitä, mutta kellään muulla tässä perheessä ei ole) eivät kulu samalla lailla tuskallisesti odottaessa. En voinut käytännössä tehdä mitään, koska piti olla koko päivä 'valmiudessa', jos mama olisikin sattunut tarvitsemaan mua johonkin. Mutta ei.
Eilen käväisin Aixissa moikkaamassa Rosaa.
Tänään olen vain löhönnyt, jumpannut, katsonut telkkaa, Skypetellyt ja nyt äsken kävin kahvilla Mian kanssa.
Toivottavasti ensi viikko kuluu sopuisammissa merkeissä. Alkaa jo vähän kyllästyttämään nämä iänikuiset työaika-ongelmat maman kanssa. Mulle on tärkeää, että tiedän etukäteen milloin teen töitä ja milloin olen vapaalla. Olen tästä monesti mamalle sanonut. Onko se liikaa pyydetty?
Ei ole liikaa pyydetty. Muaki kyrsii iänikuiset myöhästelyt. Sit vaan sanotaan sori ja that's it. Yritä sanoa että sulla on muutakin elämää kun odotella sen mahdollisia au pair-tarpeita. Toisaalta jos oot jo sanonut ni minkäs moiselle sitte mahtaa. Jos sulla on määrätty viikolle tietyt työtunnit (esim 30h viikossa) niin laske kuinka paljon teet ja sitten sanot että sori, tän viikon työt on tehty :D Pärjäile!
VastaaPoista