Miksi olen Suomessa?

Olen kotona. Suomessa. Moni varmasti sen arvasikin kun näki kuvia Arpusta aikaisemmassa postauksessa.

Haluan selventää muutaman asian. En tullut Suomeen vapaaehtoisesti. Tarkoitukseni oli olla se kaksi viikkoa Ranskassa etsimässä perhettä. Olimme sopineet, että asun ensimmäisen viikon Klaralla ja toisen viikon Mialla.

Menin maanantaina aamupalalle Klaran luo. Olin vieläkin järkyttynyt sunnuntai-illalla saamistani potkuista (tietenkin) ja kaipasin ystävieni tukea. Mia oli tullut Klaralle jo ennen mua ja tuonut mukanaan croissantteja ja muuta aamupalaa. Istuimme pöytään ja selitin edellisillan tapahtumat. Yhtäkkiä puhelin soi: mama soittaa. Vastasin puhelimeen.

Mama huusi suoraa huutoa ja haukkui mut täysin. "Miten kehtasit lähteä Klaralle kertomatta? Mitä sinä siellä teet ja miksi? Pitää tulla samalla minuutilla kotiin. Nyt. Eikö sulla ole mitään kunnioitusta? Miten voit olla noin ymmärtämätön? Samantien takaisin. Heti. Et ole pahoillasi. Et sitten yhtään. Nyt teit viimeisen tempun."

Puhelun jälkeen romahdin. Itkin huutoitkua Klaran olohuoneessa. Huusin, että pelkään mamaa, en voi mennä sinne yksin. Onneksi Mia lähti kanssani kohti 'kotia'. Kun lähestyin ovea, pelkäsin koko ajan että löydän kaikki tavarani kadulle heitettynä. Onko sellainen pelko normaalia? Ei. Ei minun kuuluisi asua sellaisessa perheessä, jossa pelkään.

Päästyäni sisälle, mama ilmoitti, että oli ostanut mulle lentolipun Suomeen seuraavalle päivälle. Hän ei haluaisi katsella mua hetkeäkään. Hmm. Mielenkiintoista. Mihin katosi se sopimuksessa ollut kahden viikon 'irtisanomisaika'?

Maanantai oli yksi elämäni kamalimmista päivistä. Tiistai myös. Mamahan ei siis edes maksanut mulle lokakuulta ollenkaan palkkaa ja osti lentolipunkin MINUN rahoillani kertomatta mulle. Ja periaatteessa mama 'karkoitti' mut maasta, koska eihän se hänen tehtävänsä ollut päättää milloin mä Ranskasta lähden.

Tulin nyt siis Suomeen ja viivyn täällä varmasti muutaman viikon. Kaiken tämän jälkeen on hyvä rauhoittua hetki ennen kuin voin aloittaa uudessa perheessä normaalisti ilman suurempia traumoja. Etsin täältä käsin mukavaa perhettä, mieluiten tietenkin Marseillesta. Mutta tulevaisuus on auki.

Nyt on kuitenkin hyvä.

Lähettäjä verkkoalbumi

Lähettäjä verkkoalbumi

Lähettäjä verkkoalbumi

Päämäärä. Destination.

Lähettäjä verkkoalbumi

Lähettäjä verkkoalbumi

Lähettäjä verkkoalbumi

Lähettäjä verkkoalbumi

Lähettäjä verkkoalbumi

Lähettäjä verkkoalbumi

Lähettäjä verkkoalbumi

Vinkkejä lentokentällä nukkumiseen

Kymmenen jälkeen illalla Amsterdamin lentokenttä oli tyhjä. En olisi uskonut olevani ainoa, joka viettää yönsä täällä. Lento Marseille-Amsterdam kesti vain puolitoista tuntia, mutta jatkolentoa odotan kentällä yhdeksän tuntia.

Lähettäjä verkkoalbumi

Lähettäjä verkkoalbumi

Lähettäjä verkkoalbumi

Lähettäjä verkkoalbumi

Lähettäjä verkkoalbumi

Lähettäjä verkkoalbumi

Lähettäjä verkkoalbumi

Lähettäjä verkkoalbumi

Lähettäjä verkkoalbumi

Lähettäjä verkkoalbumi

Lähettäjä verkkoalbumi

Yritin keksiä itselleni viihdykettä: ostin iltapalaa, luin Puhdistuksen loppuun, valokuvailin. Kuitenkin jo puolenyön jälkeen laitoin iPodin napit korville ja takin päälleni peitoksi. Käperryin epämukavan nahkasohvan nurkkaan. Ympärilläni ei ollut ketään. Olin täysin yksin kahden kahvilan välissä olevalla sohva-alueella. Heräilin tunnin välein (aina kun soittolista loppui). Kun heräsin jälleen puoli neljä, mitä huomasinkaan: en ollut enää yksin. Ympärilläni oli kymmeniä (ellei jopa reilu sata) keski-ikäistä brittituristia. Heräsin silmämeikit poskilla, silmälaput korvien kohdalla ja äänekkäästi tuhisten. Britit tuijottivat suurta sympatiaa katseissaan.

Mutta nyt, muutamia hyväksitodettuja vinkkejä nukkumiseen.

-Ennen nukkumaanmenoa kysele henkilökunnalta, mitä muuta sinun kannattaisi yön aikana tehdä, kun kerran olet yksin autiolla lentokentällä. Saat mielenkiintoisia vastauksia.
-Kerro kaikille, että joudut odottamaan 9 tuntia lentoasi. Saat säälistä ilmaista nettiaikaa.
-Laukku pään/jalkojen alla turvassa. Tosin päädyt röhjöttämään sen päällä viehkeästi.
-Silmälaput nukkumiseen. Ehdottomasti. Herätessäsi olet freesi.
-Paljon vaatetta. Et kuitenkaan saa nukuttua tarpeeksi, joten väsymyskin viluttaa. Itselläni on nyt farkkujen alla legginsit, jalassa kahdet sukat, päällä toppi, pitkähihainen ja jakku.
-Tyynyksi kaulahuivi/paksu neule/molemmat. Niska kiittää.
-Peitoksi takki. Lisää fiiniä vaikutelmaa.
-Likaiset/takkuiset hiukset.
-Eiliset meikit. Ei kai sitä nyt ilman meikkiä voi matkustaa.
-Valitse hyvä paikka,mielellään Starbucksin/jonkun muun vilkkaan kahvilan edessä.
-Minua musiikinkuuntelu rauhoittaa ja nukuttaa, kunhan se on hiljaisella, mutta muista, että jos on laput silmillä ja kuulokkeet korvilla ja nukahdat sikeästi niin saatat missata lennon! Pyydä esim. siivoojaa herättämään.

No niin, nyt loppuu nettiaika ja kellokin on 4:38 eli aamupalalle!

Sain potkut. I got fired.

2 viikkoa aikaa löytää uusi perhe. Tai muuten taidankin olla Suomessa hetken kuluttua. Tuli aika yllätyksenä tämä. Vaikka kyllähän te kaikki ootte huomanneet, että mulla on kiistatta ollut vähän turhan paljon ongelmia maman kanssa. Noh, nyt ei tarvinnut itse miettiä tätä enempää. Käsky kävi.

Suomeen palaaminen tuntuisi luovuttamiselta. Enkä halua pois täältä. Tämä on nyt mun vuoteni ulkomailla. Haluan jäädä. Haluan oppia tämän kielen.

Vaihtoehdot mun mielessäni ovat nyt seuraavat:
1. Yritän etsiä ensi viikolla uutta perhettä itselleni Marseillesta tai sitten tästä lähiympäristöstä, koska täällä mulla on nää ihanat ystävät.

2. Jos ei löydy perhettä täältä, katselen muita Ranskan kaupunkeja.

3. Jos ei vieläkään tärppää, tulen viikon päästä Suomeen (en aio täällä enää kahta viikkoa asua, sen verran on nyt ahdistavaa) ja Suomessa sitten etsin rauhassa perhettä ja lähden vaikkapa joulun jälkeen sitten uudestaan muutamaksi kuukaudeksi.

Tapa, jolla vanhemmat mulle ilmaisivat näistä 'potkuista' ei ollut hienovaraista nähnytkään ja se myös vahvistaa mun mielipidettä siitä, että ehkä tää on helpotus. Oon ansainnut mukavamman perheen. Eikä tän aupairhomman muutenkaan kuulunut olla henkisesti näin rankkaa.

Kiitos mun rakkaille ystäville täällä Ranskassa ja siellä Suomessa, jotka antoi mulle kriisiapua tässä illan aikana <3 Kiitos Ella, Jenni, Eeva, Rosa ja Mia. Thank you Josefin and Klara for being such amazing friends <3

Lazy Sunday

Sunnuntaisin autiot kadut.

Lähettäjä verkkoalbumi

Lähettäjä verkkoalbumi

Lähettäjä verkkoalbumi

Lähettäjä verkkoalbumi

Lähettäjä verkkoalbumi

Lähettäjä verkkoalbumi

Lähettäjä verkkoalbumi

Lähettäjä verkkoalbumi

Perjantai oli perseestä. Heräsin kahdeksalta, kun oli tarkoitus mennä Klaran kanssa kaupungille kymmeneksi. Olin torstaina kysynyt mamalta, että sopisiko jos käväisisin perjantaiaamuna kaupungissa. Hän sanoi, että aikoo olla kotona, joten eiköhän se sovi, mutta että minun pitäisi kysyä aamulla uudestaan. Noh, perjantaina suunnitelmat olivat näköjään muuttuneet. Odotin aamukahdeksasta iltaseitsemään kotona tekemättä yhtikäs mitään, mutta mama ei 'päästänyt' mua mihinkään. Toisin sanoen, kun kysyin perjantaiaamuna että moneltakos mulla alkaa tänään työt, mama vastasi, että "en tiedä vielä, kysy kohta uudelleen". Kun kysyin uudelleen, sama vastaus. Tätä jatkui yksitoista tuntia. Ja lopulta vahdin pallukkaa 45 minuuttia, kun mama kävi jossain tapaamisessa. Kiva. Toivottavasti kaksi seuraavaa syyslomaviikkoa (jolloin mulla on töitä, mutta kellään muulla tässä perheessä ei ole) eivät kulu samalla lailla tuskallisesti odottaessa. En voinut käytännössä tehdä mitään, koska piti olla koko päivä 'valmiudessa', jos mama olisikin sattunut tarvitsemaan mua johonkin. Mutta ei.

Eilen käväisin Aixissa moikkaamassa Rosaa.

Lähettäjä verkkoalbumi

Lähettäjä verkkoalbumi

Lähettäjä verkkoalbumi

Lähettäjä verkkoalbumi

Tänään olen vain löhönnyt, jumpannut, katsonut telkkaa, Skypetellyt ja nyt äsken kävin kahvilla Mian kanssa.

Lähettäjä verkkoalbumi

Toivottavasti ensi viikko kuluu sopuisammissa merkeissä. Alkaa jo vähän kyllästyttämään nämä iänikuiset työaika-ongelmat maman kanssa. Mulle on tärkeää, että tiedän etukäteen milloin teen töitä ja milloin olen vapaalla. Olen tästä monesti mamalle sanonut. Onko se liikaa pyydetty?

Varashälytyksiä

Eilen oli vallan mainio päivä! Heräsin virkeänä kouluun (tosin myöhästyin bussista, joten olin kymmenisen minuuttia myöhässä..) ja koulussa tutustuin erääseen uuteen oppilaaseen, kalifornialaiseen tyttöön. Brenna on asunut Marseillessa suurin piirtein saman aikaa kuin minä, mutta aloitti vasta nyt koulun. Hän myös sattuu asumaan samalla seudulla kuin minä, joten kävelimme koulusta yhtä matkaa kotiin.

Kävimme eilen myöskin luokkamme kanssa eräässä taidegalleriassa, jossa oli paikallisen taitelijan näyttely. Kuvat esittivät hieman sarjakuvatyylisesti paikkoja Marseillessa. Taideteoksista oli tehty myös postikortteja, ja lähtiessämme saimme kukin valita itsellemme yhden. Valitsin tällaisen, jonka maisema on mulle hyvin tuttu, kun sitä katselen joka päivä meidän parvekkeelta:

Lähettäjä verkkoalbumi

Tänään hoidin pallukkaa koko aamun. Lähdimme kymmenen aikoihin käymään puistossa. Kuten yleensäkin, laitoin ovet lukkoon, laskin "turvaseinät" ja pistin varashälyttimen päälle ennen kuin lähdimme. Koko aamun oli ollut melko kylmä, mutta suuntasimme silti kohti lähipuistoa. Tällaisia pieniä esteitä oli matkan varrella. Nämä jalkakäytävät ei ole tarkoitettu rattaille...

Lähettäjä verkkoalbumi

Lähettäjä verkkoalbumi

Käännyimme kuitenkin takaisin kotiin jo ennen kuin pääsimme puistoon asti, sillä tuuli yltyi niin kovaksi, että pallukka oli jäätyä rattaisiin, vaikka olinkin pukenut hänelle villapaidan ja talvitakin. Juuri, kun pääsimme kotiin, mama soitti hiukan hermostuneen kuuloisena mulle. Hän kysyi, oliko varashälyttimen kanssa ollut ongelmia kello 10-11 välillä. Sanoin, että ei, sillä emme edes olleet pallukan kanssa kotona tuolloin. Mama kertoi, että hän oli saanut puhelimeensa ilmoituksen, että varashälytin oli soinut KOLME kertaa tuona aikana, kun olimme poissa. Tarkistin kuitenkin kaikki huoneet, kuten mama pyysi, enkä löytänyt ketään, enkä nähnyt minkään olevan kadoksissa tai pengottuna. Kyllä silti hiukan hermostutti olla pallukan kanssa kahden kotona.. Ehkä nuo väärät hälytykset johtuivat kovasta myrskytuulesta, enpä tiedä.

'Työvuoroni' loputtua menimme Klaran ja Josefinin kanssa Starbucksiin kahville. Ostin mustikkamuffinssin ja chai laten. Kyllä, luistin ostolakostani. Olin 11 päivää ostamatta mitään, tämä on varmasti ennätykseni. Tänään kuitenkin halusin muffinssia ja chai lattea, sekä ystävieni seuraa, joten en jaksa moittia itseäni. Olen kuitenkin tästä edespäin päättänyt vähentää yleisesti turhaa tuhlaamista. Myöskin muffinssit tulevat olemaan harvinaisempaa herkkua, sillä olen onnistunut täällä laihtumaan jonkin verran ja haluan jatkaa samaan malliin! :) Tämä päivä oli kuitenkin oikein mukava enkä aio potea siitä huonoa omaatuntoa!

Lähettäjä verkkoalbumi

Lähettäjä verkkoalbumi

Lähettäjä verkkoalbumi

lol

Lähettäjä verkkoalbumi

Ystäväni Patricia on lähdössä Marseillesta ja vaihtaa aupairiksi Espanjaan, joten tänä viikonloppuna olemme menossa yhdessä johonkin juhlimaan. Onneksi mulla on vapaata!

Pysykää kuulolla, lähipäivinä aion postata kattavan reportaasin uskomattoman vaarallisesta Marseillesta!

Ihana iltapäivä Klaralla

Viimeviikkoinen masennus on tiessään.

Lähettäjä verkkoalbumi

Lähettäjä verkkoalbumi

Lähettäjä verkkoalbumi

Lähettäjä verkkoalbumi

Lähettäjä verkkoalbumi

Lähettäjä verkkoalbumi

Lähettäjä verkkoalbumi

Lähettäjä verkkoalbumi

<3

Welcome to the dark side

Synttärit. Mitä teille tulee mieleen, kun puhutaan syntymäpäiväjuhlista 10-vuotiaalle? Kliseinen mielikuva täynnä paperihattuja, pieniä lahjoja, karkkeja ja sipsejä kulhoissa sekä tietenkin syntymäpäiväkakku. Usein tämä mielikuva vastaa hyvin todellisuutta. Ei täällä:

Vieraat saapuivat puolenpäivän jälkeen. Parisenkymmentä ihmistä. Siirryimme pihalle, jossa nautimme aperitiiveja (anjovista, kaviaaria, tomaatteja, oliiveja, leipää..) sekä kohotimme maljan samppanjaa päivänsankarin kunniaksi. Päivänsankarilla oli rusetti kaulassa - suoraan Lontoosta - ja hänkin joi lasillisen kuohuvaa.

Lähettäjä verkkoalbumi

Lähettäjä verkkoalbumi

Aperitiivien jälkeen siirryimme itse ruokapöytään, jossa söimme grilliherkkuja ja jutustelimme. Yritin kovasti keskittyä ja päästä mukaan keskusteluihin, mutta välillä piti antaa aivojen levähtää ja sulkea korvat. Keskustelut, joihin kuitenkin otin osaa, liittyivät Ikean lapsiparkkiin, koiranpennun liukasteluun parkettilattialla sekä nopeaan ruuansulatukseen.

Lähettäjä verkkoalbumi

Pääruuan jälkeen emme siirtyneet jälkiruokaan, kuten olisi voinut olettaa. Ehei, seuraavaksi oli vuorossa salaatti ja juustolajitelma. Pääruuan ja juustojen aikana avattiin viinipullo jos toinenkin - ja pakko myöntää; taisin humaltua hiukan. Kello oli tässä vaiheessa suurin piirtein kolme.

Lähettäjä verkkoalbumi

Viimeisenä pääsimme itse synttärikakun kimppuun. Niitä oli oikeastaan kaksi. Toinen oli vadelma-vanilja-sorbetti/jäädyke-kakku ja toinen aivan taivaallinen suklaakakku (yleensä en pidä suklaakakuista). Jälkiruuan kanssa ei tarjoiltu kahvia, vaan avattiin jälleen uusi samppanjapullo.

Lähettäjä verkkoalbumi

Lähettäjä verkkoalbumi

Kaiken tämän syömisen sekä ranskan kielen puhumisen ja ymmärtämisen jälkeen olin jo todella väsynyt. Onneksi tässä vaiheessa vieraat alkoivat hiljalleen lähteä kotia kohti ja minä autoin isoäitejä tiskaamaan ja siivoamaan jälkiä.

Sellaiset kekkerit. En ehtinyt vielä katsomaan, mitä keskimmäinen sai lahjaksi, mutta todennäköisesti jotain hienoa.

Lähettäjä verkkoalbumi

Lähettäjä verkkoalbumi

Joyeux anniversaire!

Lähettäjä verkkoalbumi

Nyt on sunnuntai ja huomenna alkaa mun seitsemäs viikkoni täällä. Tällä viikolla oon käyttäytynyt todella omituisesti ja ollut pelkästään yksin. Ystäväni ovat pyytäneet mua vaikka mihin, mutten ole nähnyt ketään kertaakaan tällä viikolla. Joko on ollut töitä tai sitten en yksinkertaisesti ole pystynyt lähtemään mihinkään. En edes tiedä oikein miksi. En osaa selittää. En ole päässyt sängystä ylös, olen nukkunut koko ajan. Mutta nyt mulla on parempi olo taas ja toivon, että ensi viikolla näen ystäviäni mahdollisimman paljon. Ainakin kivoja suunnitelmia on tehty! Yritän myös pysyä vielä tässä rahalakossa, kun on tähän mennessä onnistunut hyvin.