Haluan selventää muutaman asian. En tullut Suomeen vapaaehtoisesti. Tarkoitukseni oli olla se kaksi viikkoa Ranskassa etsimässä perhettä. Olimme sopineet, että asun ensimmäisen viikon Klaralla ja toisen viikon Mialla.
Menin maanantaina aamupalalle Klaran luo. Olin vieläkin järkyttynyt sunnuntai-illalla saamistani potkuista (tietenkin) ja kaipasin ystävieni tukea. Mia oli tullut Klaralle jo ennen mua ja tuonut mukanaan croissantteja ja muuta aamupalaa. Istuimme pöytään ja selitin edellisillan tapahtumat. Yhtäkkiä puhelin soi: mama soittaa. Vastasin puhelimeen.
Mama huusi suoraa huutoa ja haukkui mut täysin. "Miten kehtasit lähteä Klaralle kertomatta? Mitä sinä siellä teet ja miksi? Pitää tulla samalla minuutilla kotiin. Nyt. Eikö sulla ole mitään kunnioitusta? Miten voit olla noin ymmärtämätön? Samantien takaisin. Heti. Et ole pahoillasi. Et sitten yhtään. Nyt teit viimeisen tempun."
Puhelun jälkeen romahdin. Itkin huutoitkua Klaran olohuoneessa. Huusin, että pelkään mamaa, en voi mennä sinne yksin. Onneksi Mia lähti kanssani kohti 'kotia'. Kun lähestyin ovea, pelkäsin koko ajan että löydän kaikki tavarani kadulle heitettynä. Onko sellainen pelko normaalia? Ei. Ei minun kuuluisi asua sellaisessa perheessä, jossa pelkään.
Päästyäni sisälle, mama ilmoitti, että oli ostanut mulle lentolipun Suomeen seuraavalle päivälle. Hän ei haluaisi katsella mua hetkeäkään. Hmm. Mielenkiintoista. Mihin katosi se sopimuksessa ollut kahden viikon 'irtisanomisaika'?
Maanantai oli yksi elämäni kamalimmista päivistä. Tiistai myös. Mamahan ei siis edes maksanut mulle lokakuulta ollenkaan palkkaa ja osti lentolipunkin MINUN rahoillani kertomatta mulle. Ja periaatteessa mama 'karkoitti' mut maasta, koska eihän se hänen tehtävänsä ollut päättää milloin mä Ranskasta lähden.
Tulin nyt siis Suomeen ja viivyn täällä varmasti muutaman viikon. Kaiken tämän jälkeen on hyvä rauhoittua hetki ennen kuin voin aloittaa uudessa perheessä normaalisti ilman suurempia traumoja. Etsin täältä käsin mukavaa perhettä, mieluiten tietenkin Marseillesta. Mutta tulevaisuus on auki.
Nyt on kuitenkin hyvä.
| Lähettäjä verkkoalbumi |
| Lähettäjä verkkoalbumi |
| Lähettäjä verkkoalbumi |


